Aamuaurinko oli jo korkealla kun astelin Incheonin kentälle ja Korean niemimaalle. Levoton sunnuntai ja itkuiset jäähyväiset lentokentällä häipyivät hiljalleen mielestä, kun Incheonille saavuttua oli skarpattava ja kaivettava kaikki turistikirjaset esiin, jotta minulle ensin edes selvenisi miten tästä päästään kaupungille...
Alle vuorokauden Seoulin Jong-nossa viettäneellä ensivaikutelmat vielä jylläävät.
* Osoitteitten löytäminen on todella hankalaa ja korealaiset ovat auttavaisia. Herttainen korealaismies uhrasi n. tunnin työmatkastaan auttaakseen minua aamulla löytämään majataloni. Koreassa talot eivät ole numeroitu suurenevin luvuin katua pitkin, vaan sitä mukaan koska ne ovat rakennettu. Allekirjoittaneella saattoi myös olla hieman puutteelliset osoitetiedot, eikä asiaa auttanut onnettoman pieni kartta mahtavan suuresta kaupungista.
* Seoulin autonkannan keski-ikä näyttäisi olevan nuorempi kuin Suomen vastaava.
* Roskiksia ei näy missään kaduilla. Roskiakaan ei tosin näy, mutta usein täällä haisee viemäri.
* Kaduilta löytyy vierivierestä, vuoronperään ständejä joissa myydään a) eri lihavartaita tms. ruokaa ja b) kännyköintä.
* Seoulilaiset naiset pukeutuvat KAIKKI sievästi ja tyylikkäästi; kauniisti laskeutuvia kesämekkoja on päällä joka toisella. Sulautuakseni joukoon hankin tänään itsekin vastaavanlaisen kesämekon.
Kiitos ja kuulemiin,
Henrietta
