Eftermiddagsprogram

Eftermiddagarna är då vi jobbar. Vår främsta uppgift, förutom språkundervisningen, är att leka med barnen och fördriva tiden med dem. Ibland är det mer inspirerande, ibland mindre. Vissa dagar - då få barn dyker upp och då de helst leker ensamma med sina klistermärken, läser för sig själva eller leker med insekterna som de hittat på gatan - är det rentav tråkigt.

Vissa eftermiddagar är mer spännande än andra.

En eftermiddag nyligen bestämde de övriga lärarna att hela gruppen skulle gå till en park som låg på ca 20 min. promenadavstånd från vårt center. Stället var jättefint och jag hoppas vi går dit åtminstone en gång till.

Parken består av en damm och runt dammen löper en stig. Runtomkrig finns statyer och träningsmaskiner som påminner om vilken som helst gymutrustning.



















Om-seem, vår lärare. Seem är förkortning av sansengmin, lärare.


Eunmi, Da och Park-seem i bakgrunden


Utomhus är barnen helt förståeligt mer livliga och lättare att få kontakt med. Inomhus är det inte lika lätt. Vår favorit-syssla inomhus är bingo. Vi stal idén av en annan volontärgrupp och vid vårt ställe fungerar det som smort. En eftermiddag var vi stolta över att få (nästan) alla barn intresserade av en bingo-runda.

Vieraana Sandol Schoolilla

Viikonloppuna kävin moikkaamassa Sandol Schoolia heidän urheilupäivänsä.

Sandol Schoolissa työskentelee kaksi IWO vapaaehtoista; malesialainen Xinxi ja indonesialainen Amida. Sandol School sijatsee aivan Soulin pohjoispuolella, Sudong Myeongissa. Meille Yeongwolilaisille koulu on IWO projekteista omaa projektiamme lähimpänä, lähes kaikki projektit kun sijatsevat etelässä. Soul kun kuitenkin on niin massiivinen alue, kestää koululle köröttely bussin vaihtoineen yhteensä noin 5 tuntia Yeongwolista. Olin kuitenkin reipaasti yli puolet tästä ajasta Soulin sisällä...

Xinxi ja Ami asuvat, kuten Mirella ja Intan, koulunsa asuntolassa oppilaittensa kanssa. Heidän työpäivänsa alkaa aamujoogalla klo 7.30 ja loppuu myös paljon aikaisemmin kuin meidän työpäivä. Sandol school (joka käsittää yläasteen ja lukion) on ns. vaihtoehtoiskoulu ja oppilailla ei esim. ole kokeita ollenkaan. Valmistuttuaan oppilaat suuntaavat yleensä taide-alalle. Sandol on myös kristillinen koulu - yhteisiä rukoushetkiä on päivässä useita. Kaikki opettajat - ja oppilaatkaan - eivät kuitenkaan tunnusta kristinuskoa.

Kuten monissa muissa korealaisissa kouluissa, myös Sandolissa vietetään syksyllä urheilupäivää. Tällöin esim. pelataan eri palloilulajeja, painitaan perinteisesti ja yhteishenkeä kasvattaen vedetään lopuksi köyttä.

Oppilaitten vanhemmat olivat järjestäneet piknikin ja saavuin koululle juuri ajoissa syömään. Harva oppilas on alueelta kotoisin (lukukausimaksu kun on huima), joten urheilupäivänä koululla nähdään vanhempiakin.


Tässä tehdään lämmintä purtavaa. Valurautamuotteihin kaadetaan taikinaseosta ja papumuhennosta (read been paste, joka tosin on makeaa) ja hetken päästä valmistuu kalanmuotoinen "leivos". Monet katukauppiaat kaupungeissa myyvät samaa herkkua. Sandolissa myytiin myös esim. oppilaitten tekemää eko-shampoota ja hattaroita. Tuin koulun työtä ja ostin shampoota.





Tässä pelataan jalkapalloa, vastakkain oppilaat ja isät/opettajat. Junnut rökittivät isäpappoja, tuloksena 3-1.


Oppilaat jaettiin vuosiluokkiin ennen polttopallopeliä.


Perinteistä korelaista painia. Tässä painivat pojat, mutta kaikille oli omat sarjat: tytöille, äideille ja isille.

Minä, Ami ja Xinxi.

Purnausta!

Myönnetään - ei täällä kaikki kuitenkaan aina mene putkeen. Välillä jokin harmittaa tai sitten vain yksinkertaisesti ärsyttää.

Vähän ärsykkeitä korealaisittain ja meikäläisen silmään pistäviä kummallisuuksia (huom. pelkkää yleistämistä):

1. Kielimuuri. Ihan ymmärrettävää ja tällehän ei mitään voi. Joskus kuitenkin käännettynä jotkut kommentit kuulostavat näissä korvissa esim. epäkohteliailta.

2. Korealaisten tapa pilkata viimeistä/huonointa. Kaikissa matkaoppaissa ja maakuvauksissa kerrotaan miten koillis-aasialaiset, korealaiset mukaanlukien, eivät kestä nolaamisia ja välttävät myös muitten ihmisten nolaamista. Jotkut sosiaaliset tavat täällä kuitenkin pistelevät epäilyttävästi pohjoismaalaiseen silmään. Jos esimerkiksi leikitään ryhmässä tai oppilaitten joukosta joku mokaa, rankaistaan virheentekijää esim. laittamalla tämä tanssimaan tai laulamaan yksin koko ryhmän edessä. Luokassakin voidaan rankaista oppilasta pakottamalla tämä laulamaan tai tanssimaan hassusti. Voihan tämä jonkun mielestä ollakin ihan hauskaa, mutta meidän suomalaisten on täällä täytynyt huomauttaa että näin ei kyllä meilläpäin tehdä. Päinvastaisesti paras palkitaan tavaralla. Vähän epäreilua sekin koska parhaimmat oppilaat pitävät aina pintansa.

3. Korealaisten kovakouraisuus. Tällä kaikki lyövät kaikkia - leikkimielisesti tietty, mutta aina se ei siltä näytä. Lapset leikkivät usein kivi-sakset-paperi- klassikkoa, mutta hävinnyttä löydään. Oppilaat lyövät opettajia ja opettajat lyövät takaisin, joskus ilkeännäköisesti.

4. Hoono Enklannti. Eikä tässä mitään pahaa - mutta kun sitä on ihan kaikkialla. Poppiralleissa toistetaan jotain typerää lausetta englanniksi (joka ei välttämättä tarkoita mitään) ja kaikkien esim. paidoissa lukee jotakin englanniksi: usein vain paljon pitkiä sanoja peräkkäin lauseitten tarkoittamatta mitään. Hölmöintä ovat vakavat kirjoitusvirheet ja rivoukset paitojen printeissä. Ja pahimmat ovat rivoukset lasten paidoissa.

5. Muovia tuhlaavat elintarvikepakkaukset. Onko suklaapiparit pakko pakata pussin lisäksi pieniin laatikoihin ja käärittävä vielä erikseen muovikääreeseen?? Ja kahvia ei saa edes kahvilaan jäädessä muuhun kuin kertakäyttömukiin.

6. Joskus liian kohteliaat korealaiset. Välillä pitää myös sanoa oma mielipiteensä!

7. Vaatekaupoissa ei saa kokeilla vaatteita. Isoissa kaupoissa hälylaitteet ovat kiinnitetty strategisesti esim. paidan helmaan niin ettei paitaa saa vedettyä päälle. Pienemmissä kaupoissa taas myyjät älähtävät hälyyttävästi jos jotakin vaatepartta menee kokeilemaan (ilmeisesti pitää kysyä jos jotakin haluaa kokeilla - miksi? tai pikemminkin miksei saisi kokeilla?)

8. Ylisöpöily - liittyy ihan kaikkeen krääsään mitä ostaa voi. Tai ei se ehkä aina ärsytä, välillä vaan.

Kiitos ja anteeksi.

Mid Term Meet-up - mieletöntä menoa!

Aika rientää kun on hauskaa - niin myös täällä Koreassa!

Kaikki me vapaaehtoisethan tavattiin matkamme alussa ja viime viikolla oli vuorossa puolivälitapaminen. Joitakin vapaaehtoisia olin jo ehtinyt tavata, mutta useimpia en ollut nähnyt yli kuukauteen. Tapaaminen oli kuitenkin odotettu, koska me kaikkihan tehdään suunnilleen samaa erillämme - ja koska meillä ensitapaamisena oli niin hauskaa.

Paikkana oli Jeonjun kaupunki 4 tuntia täältä etelämpänä. Me asuimme Jeonjun Hanok Villagessa - eli kaupunkialueella josta löytyy paljon vanhanajantyylisiä puoteja ja tämä majatalo. Saimme kolmen päivän aikana kokea aimoannoksen korealaista kulttuuria. Jo itse Hanok kylä oli mielettömän hieno kokemus.

Hanok Village aluetta

Majatalomme. Asuimme kaikki taloissa tämän pihan ympärillä.

Asuimme maanmiestemme ja -naistemme kanssa (tai sitten naapurikansoittain) - joten saimme purkaa tuntemuksiamme suomalaisten kesken. Vasemmalta löytyy suihkulista, jonka meidän Mirella kyhäsi vähäisten suihkujen takia. Suomalaista tehokkuutta siis.

Suomalaisten Hanok- kämppä.

Leikimme kolmen päivän aikana paljon ns. ice breaking- leikkejä. Meillä oli tehtävänä projektiryhmittäin keksiä leikkejä joita opettaa muille ja meidän ryhmän oli unohdettava alkuperäinen leikkimme ja keksittävä joku hauskempi - muitten leikit kun olivat niin päättömän hauskoja. Lopuksi leikimme vain siksi että se oli sikahauskaa.

Kävimme ensinmäisenä iltana ulkona syömässä. Korealaisittain lisukkeista ei illallisella ollut puutetta...

...ja perinteinen korealainen aamupala on täsmälleen kuin lounas tai päivällinen - lisukkeita on vain vähemmän.

Suomalaistytöt tekevät Bibimbapia. Koreassa hyvin suosittu Bibimbap on kotoisin Jeonjusta. Ruokalajista löytyy paistettuja vihanneksia ja lihaa - kuten niin monet muut ruokalajit Koreassa Bibimbap ei ole mausteista tai höyryävän kuumaa.

Toisena päivänä kiersimme Jeonjua sekä yksin että oppaan kanssa. Tässä olemme Joseon dynastian muistopaviljonissa.

Kävimme myös katsomassa miten paperia valmistetaan perinteisin menoin.

Toisena iltana kävimme myös ulkona.

Tässä kuva paistetuista perhosentoukista. Rohkeimmat ulkomaalaiset uskalsivatkin maistaa, mutta itse en, vaikka kuinka yritin kerätä rohkeutta makgeollin avulla (riisiviini, maistuu kiljulta). Sorry, ensi kerralla.

Norae-bang - eli karaokehuone. Ihan älyttömän hauska paikka, jopa suomalaisen karaoken vihaajalle! Me oltaisiin haluttu jatkaa hippoja, mutta tyypit sulkivat paikan kesken menon....

Tunnelma vapaaehtoisten kesken on todella tiivis. Moni itkikin kun kolmantena päivänä tapaaminen loppui. Koska moni meistä on kovin kaukana kotoa, ovat muut vapaaehtoiset kuin perhettä meille. Päätimmekin ettemme voi lähteä maasta ilman vihoviimeistä, itsejärjestettyä tapaamista.

Sarah Saksasta tarvitsee kuitenkin koko rullan, koska hänen vapaaehtoisaika Koreassa loppui heti seuraavana päivänä - tyttö lähti Intiaan tekemään toista vapaaehtoisohjelmaa (vau!) !

Me ei kaikki kuitenkaan haluttu lähteä heti takaisin kotikaupunkeihimme ja koska viikonloppu oli vasta alkamassa päätimmekin 8 muun vapaaehtoisen kanssa käydä viettämässä viikonlopun kahden vapaaehtoisen (Mirellan ja Intanin) koululla, jossa lauantaina vietettiin 10-vuotis vuosijuhlaa.

Jotkut vapaaehtoiset työskentelevät siis kouluissa, ei iltapäiväkerhoissa kuten me. Tällöin on kyseessä joko yläaste tai lukio joka jollaintapaa eroaa massakouluista opetukseen liittyen. Mirellan ja Intanin koulu, Purunkum Highschool painottaa taideaineita ja esiintymistä muita kouluja enemmän, oppilaat asuvat asuntolassa ja nämä eivät esim. kävele koulupuvuissa kuten muut koululaiset. Vapaaehtoisetkin asuvat ja ovat oppilaittensa kanssa kellon ympäri, joten tunnelma oli kovin erilainen kuin meillä Yeongwolissa.

Purunkum Highschool.

Asuimme oppilaitten huoneissa. Ihanaa teini-tunnelmaa.

Myös tätä paikkaa reunustaa vuoret. Kuvaan sattui koulun oma norae-bang (eli karaokehuone)!

Oppilaitten töitä oli näytöllä vuosijuhlan takia. Kovin kauniita ja mielikuvituksellisia teoksia.

Lauantai-iltana seurasimme koulun juhlaesitystä. Oppilaitten esitykset olivat hienoja: tässä viittomankielinen musiikkiryhmä. Oppilaat kehottavat laulussa hymyilemään sateen läpi.

Me lukiolla.

Koko vapaaehtoisryhmä Jeonjussa. Nyt on jo ikävä näitä ihmisiä. Viikko oli takuulla paras kokemus tässä maassa - ja tapaaminen antoi uutta virtaa arkeen.

Längtan till landet

Visst känner koreanerna till Finland (eller Pilland, som det uttalas)! Julgubben och bastun kommer från Finland, men glöm Nokia - ingen använder andra än koreanska mobiltelefoner.

Ibland stöter man på vardagliga grejer som annars bara påminner om Finland...

Xylitol känner alla till. Vissa vet också att den är hemma från Finland pga tv-reklamen för tuggisen i bilden. I reklamen uppenbarar sig en finsk gubbe klädd i grön samedräkt i ett koreanskt hem...

GS bensinmack. Företaget är inte kopplat med Finland, men deras logo ser väl lite bekant ut...

Jimjilbang

Hyvät naiset ja herrat - saanen esitellä teille ainutlaatuisen korealaisen sauna ja kylpyläelämyksen. Jos korealaiset tietävät Suomesta jotakin, niin se on siis sauna.

Jimjilbang tarkoittaa perhesaunaa ja näitä löytyy eripuolilta maata. Kyseessä on siis yleissauna jonka pesutilasta löytyy useita eri lämmin- ja viileävesialtaita, sekä sisältä että ulkoa. Altaitten vesiin on lisätty eri yrttejä ja mineraleja jotka ovat hyväksi iholle.

Kävin Soulissa Yongsanin Jimjilbangissa yhdessä Charleenin, Hong Kongilaisen vapaaehtoisen kanssa. Charleen on jo konkari ja sanoi että kyseinen Jimjilbang on paras. Kyseinen paikka oli aika halpakin, 10000 WONin sisäänpääsyltä (alta 6 euroa). Kengät jätetään respan viereisiin lokeroihin ja loput vaatteet pukuhuoneisiin. Eräs paikallinen tuli kyselemään pukuhuoneessa, ennen pesutiloihin menemistä jos paikka on minusta epämukava; kerroin ettei ollenkaan, olenhan suomalainen.

Nainen taisi siis olla huolissaan siitä mitä mieltä olen olla ilkosiltani muitten naisten keskuudessa. Oletinkin että olisin suomalaisena poikkeuksellinen turisti, mutta pesutiloihin päästyä huomasin että jimjilbang on myös muitten ulkomaalaisten suosiossa. Yongsanin jimjilbangin naistenpuolelta löytyi kaksi saunaa(kiukaat ja ylälauteet puuttuivat) ja toista kymmentä allasta, sisä- ja ulkotiloissa. Pesutiloissa piti peseytyä perusteellisesti, hampaatkin täytyi pestä. Sain kuulla että jimjilbangeissa kaupungin ulkopuolella pestään pesutiloissa vaatteitakin (koska siellä ei kuulemma osata käyttäytyä sääntöjenmukaisesti).

Yongsanissa olisi saanut hieronnan 30000 WONilla ja siitä ylöspäin. Ryhmä mustiin alusvaatteisiin pukeutuneita naisia suoritti hieronnan. Paikasta olisi myös saanut eri kasvo- ja vartalohoitoja kaikkiin mahdollisiin vaivoihin, sekä jonkinsortin kuppausta (valokuvista päätellen). Me kuitenkin luotettiin yhteisten tilojen hierontatuoleihin, jotka toimivat mainiosti - ja halvemmalla.

Yli tunti jimjilbangin eri saunoissa ja kylvyissä, tämän jälkeen tuntuikin aika hmm.. kypsältä. Pesutilasta poistuttua päälle puettiin puuvillavaatteet, sortsit ja teepaita ja siirryimme yhteisiin tiloihin. Yhteisistä tiloista löytyy ravintolat ja välipalabaarit, sekä korealaiset saunat. Jotkut saunat muistuttivat suuria uuneja tai grillikotia jonne kyyryssä piti ryömiä. Kummallista näissä kuumissa huoneissa oli myös se että siellä on istuttava täysi vaatetus päällä, jotain mikä tuntui tosi tukalalta. Jotkut huoneet olivat laatoitettu ja avarempia, ja yhteisistä tiloista löytyi myös kylmähuoneita.

Jimjilbangeista löytyy aina kaikenlaista muutakin kuin saunaa; ravintoloita ja baareja, kuten mainitsin, PC huoneita (PC bang) ja kuntosaleja. Ja makuusaleja. Jimjilbangeissa voi siis yöpyä, sillä nämä ovat auki vuorokauden ympäri ja yhdellä sisäänpääsymaksulla saat viipyä niin kauan kuin haluat. Me nukuimme makuusalissa josta löytyi sentään ohuet patjat, mutta myös yhteisten tilojen aulassa nukkui ihmisiä, vaikka siellä yön yli pyöri jengiä ja telkkari pauhasi. Olen muuten oppinut arvostamaan aasialaisten unenlahjoja.

Aamulla kömmimme (epämukavilta) patjoiltamme, kävimme ravintolassa nuudeli-aamupalalla (aamupalahan täällä on vain kevyempi lounas), vaihdoimme omat vaatteet päällemme ja hyvästelimme Yongsanin Jimjilbangin. Iho tuntui kuitenkin puhtaalta ja pehmeältä vielä monta päivää kokemuksen jälkeen, kiitos monien kylpyjen ja jo hieronta-laiskanlinnat saavat minut haluamaan palata kyseiseen mielenkiintoiseen paikkaan.

Jimjilbangin yhteiset tilat. Kaikki kellivät lämmitetyllä kaakelilattialla ja sitkeimmät nukkuivat siinä yönsäkin.

Korealainen sauna. Laatoitus on kaunis, mutta lämpöä huoneessa oli vähän liikaa.

Unohtakaa saunakalja! Tässä on Sikhye, juoma tehty riisistä ja sokerista - tosi makeaa. Kulhossa on soijassa uitettuja kananmunia.

Charleen Hongkongista.