Mänty joka seisoo rinteellä

Noin 20 minuutin ajomatkan päässä täältä Yeongwolin keskustasta, ylhäällä vuorilla, seisoo hauskannäköinen talorykelmä. Paikkaa kutsutaan koreaksi nimellä "männyksi joka seisoo rinteellä".

Talossa asuu nuoria, 9-18 vuotiaita poikia (tytöille on erillinen talo pari kilometriä lähempänä keskustaa) jotka eri syistä eivät pysty asumaan omien vanhempiensa kanssa - tämä on heidän sijaiskoti. Talon on rakentanut paikkaa pitävä katolinen pastori, isä Sebastian: työ alkoi noin 22 vuotta sitten ja parannustyöt jatkuvat vieläkin. Talo on hullunkurinen; rakennusmateriaalina on käytetty lahjoitukseksi saatuja kaakeleita, tiiliä, lautaa jne. Toisaalta paikka on hieno suoritus pastorilta, joka ilmeisestikin on tietänyt jo kauan mitä hän haluaa elämässään tehdä.

Vierailimme paikassa jo aikaisimmin eräänä aamupäivänä lokakuussa ja halusimme palata sinne, koska paikka oli mielenkiintoinen ja pastori erittäin mukava. Saimmekin yöpyä siellä viime viikolla yhden yön Eunmin kanssa.

Keskiviikkona 4.11 vietimme ensin pari tuntia lasten kanssa heidän iltapäiväkeskuksessa Yeongwolin keskustassa. Tässä keskuksessa n. 15 lasta viettää iltapäivänsä koulun jälkeen, ennenkuin kaikki suuntaavat yhdessä yöksi kotiin vuorille; keskus omistaa 2 minibussia. Nämä lapset ovat vanhempia kuin meidän keskuksemme lapset ja olivatkin siksi paljon enemmän kiinnostuneita meistä henkilöinä. Minä yritin parhaani mukaan kommunikoida heidän kanssaan. Yhteistä kieltä ei aina tarvitse; riittää kun löytää toisen kiinnostuksen kohteet ja heti on hauskempaa.

Ja pastori vasta hauska onkin; hänellä on pitkä musta parta ja pitkät mustat hiukset, kulkee vaatetuksessa joka muistuttaa pyjamaa ja valmistaa vapaa-ajallansa viiniä. Isä Sebastian oli kovin kiinnostunut meistä ja illalla, kotonansa ylhäällä vuorilla, hän tarjosikin meille olutta ja pientä purtavaa ja istuimme lähes kolme tuntia juttelemassa. Puhuimme paljon kulttuurieroista ja esim. eroavaisuuksista suomalaisen ja korealaisen koulutuksen välillä. Me emme paljoakaan juttele oman keskuksemme opettajiemme kanssa, joten voitte vain kuvitella miten mukavaa oli päästä kunnolla juttelemaan jonkun kanssa kahden kuukauden Koreassa oleskelun jälkeen.

Isä Sebastianin keskus on myös ryhtymässä vastaanottamaan IWOn vapaaehtoisia. Meidän mielestä idea on mahtava, koska tunnelma lasten kesken on todella lämmin ja mekin tunnemme itsemme tervetulleiksi. Isä Sebastian oli kuitenkin sitä mieltä, että vaikka meidän vapaaehtoisprojektimme onkin välillä pitkästyttävä, on meidän projektimme helpompi - lasten näkökulmasta. Tässä Isä Sebastianin keskuksessa lapsilla ei ole sitä ydinperhettä, mitä meidän keskuksen lapsilla on - isä, äiti ja koti. DODAM keskuksen lapsille onkin helpompaa kun meidän vapaaehtois-aikamme täällä päättyy; Isä Sebastianin lapsille olisikin hyvästien jättäminen vaikeampaa. Nämä lapset katsovat olevansa yhtä suurta perhettä - ja siitä irtautuminen voisi olla vaikeaa.

Meitä vapaaehtoisia pyydetään Isä Sebastianin keskukselle nyt joka päivä - ja joka päivä me taidamme sinne tunniksi mennäkin, heti kun päivämme DODAM keskuksessa päätty.

"Mänty joka seisoo rinteellä"








Näkymä talolta



Pojat menossa kouluun.

Talon takkahuonetta

Minä ja isä Sebastian